lauantai 29. kesäkuuta 2013

Poseerauksia

Lilydale Arctic Ariana
"Armi"

Lilydale Almost Austin
"Aimo"

Lilydale Apricot Astrid
"Asta"

Lilydale Active Allison
"Alli"

Lilydale Admirable Andy
"Aatu"

Lilydale Amiable Angela
"Ansa"

Lilydale Awesome Alma
"Alma"

Lilydale Adorable Audrey
"Aune"

Lilydale Absolute Archie
"Arvo"

Lilydale Actually Aaron
"Aapo"

Lilydale All About Axl
"Aku"

Lilydale All Time Aston
"Aatos"

torstai 27. kesäkuuta 2013

Vilskettä, vilinää ja huisketta, hulinaa!

Pennut ovat taas kasvaneet ja kehittyneet valtavasti. Silmien auettua vauhti on vaan kiihtynyt :)
Velliä oli pakko alkaa keittelemään koska porukka jäi selkeästi nälkäiseksi imetyksen jälkeen. Yöt alkoi olemaan varsinaista sirkusta nälän yllätettyä tunnin-parin välein. Nyt on uni alkanut maistumaan öisin ja Olgankin taakka on hiukan helpottunut. Olga meneekin jotenkin iloitsemalla mielellä lapsiaan syöttämään. Vellin syönti alkoi yllätyksekseni oikein sujuvasti, olihan sitä velliä siellä sun täällä mutta selkeästi homma sujui. Pennut alkoivat syömään taitavasti ja näytti kyllä maistuvan.
Maailma on avartunut senkin suhteen, että osa pennuista päätti poistua pentulaatikosta unohdettuani luukun auki. Olga imetti lapsiaan tyytyväisenä pentulaatikon ulkopuolella. Varsin toimeliasta väkeä.
Viikon aikana olen myös pähkäillyt pennuille jo viralliset nimet eli  ristiäiset on pidetty :D
Niistä lisää myöhemmin kun saan otettua pennuista "passikuvat".

Tässä taas kuvia viikon varrelta. Kuvat puhukoon puolestaan.

Sisko ja sen veli iltavellillä 

Hiukan tuli uitua 

"Hmm, hyvää se oli mutta miks mä oon näin märkä?"

Kukkuu!

Tutkimusretkellä

Aapo 

Asta ja Aune



"Siis, mikä toi on??"  Astan ja Deen kohtaaminen 

Hah hah haa, Aatu ja Olga 

Alma ja Hugo


sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Silmät aukeaa ja maailma avartuu

Viikot vilahtelee silmissä ja pennut kasvaa huimaa vauhtia. Kaikki juosta kipittelevät jo ja silmät on tietysti jo auenneet. Melko vilkkaan oloisia pentuja; pentulaatikosta poistutaan sujuvasti omin neuvoin ja mutenkin meno alkaa olemaan aika railakasta niin kuin terrierilapsilla kuuluukin olla.
Haukahduksia ja murahteluja kuuluu pentulaatikosta enemmän ja enemmän :)
Kaikki siis lähtivät "juoksemaan" alle kolemviikkoisina ja meno vaan yltyy. Nyt odotellaan sitä päivää, että pennut pääsee ulkoilemaan. Ehkä jo viikon päästä.

Varsin äänekästä sakkia myös tämä pentue, mielipiteitä ladellaan tulemaan ihan surutta. Useimmiten ruoka-ajoista tulee sanomista :D Olga alkaa olemaan aika kovilla imettessään koko porukan. Onneksi kohta päästään harjoittelemaan vähän tukusamman ruuan syöntiä, josko Olgaakin vähän helpottaisi.
Kuvia en ole ehtinyt paljon ottamaan mutta tässä taas muutama viikon varrelta.

Äitin kanssa päiväunilla

Koko komppania <3

"Ansa"


"Arvo"

"Alli" avaa ääntään

"Aune" ja "Aatu"
Olga ja puolet eli "Aapo", "Asta", "Aune", "Aatu", "Alli" ja "Armi"

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Iloa ja surua

Viikko on taas vierähtänyt pentulaatikon touhuja seuratessa.
Tähän viikkoon on mahtunut paljon; yksi tytöistä menehtyi maanantaina 10.6.  Pennulla oli hengitysvaikeuksia jotka pahenivat nopeasti ja lopulta pentu menehtyi syliini. Toisella tytöllä oli myös vastaavia oireita mutta sain tiistaiaamuna "Armille" antibiootit mikä nopeasti auttoikin.
Vein menehtyneen "Ainon" keskiviikkona Eviraan tutkittavaksi, siinä toivossa, että selviäisi mikä tämän aiheutti. Tuloksia odotellessa.

Tällä hetkellä pentujen painot on noussut huimasti ja kaikki voi oikein hyvin :)   Varsin vikkelää porukkaa koko sakki. Pentupannat oli pakko laittaa jo isoimmille koska eräänä aamuna oli melkoinen yllätys kun osalta pennuista oli yön aikana merkit hävinnyt. Siinä sitten pohdittiin kuka on kuka, sen verran tasainen pentue on. No, nyt ollaan taas ihan kartalla.
Ja pennuilla on nyt myös "työnimet", joten sekin helpottaa muistamista.

On se vaan aina yhtä hämmästyttävää millä vauhdilla koiranpentu kehittyy ja kasvaa.  Uusia taitoja opitaan lähes päivittäin. Ja nyt kun kaksi ensimmäistä viikkoa alkaa olla takana niin tahti vaan kiihtyy. Kohta alkaa silmät aukeamaan ja maailma avartuu...

Tässä taas muutama otos viikon varrelta, uneliasta väkeä vielä, mutta ehkä pikkuhiljaa saadaan muitakin kuin unikuvia :)







Ei päätä ei häntää

Äitikoiran lepohetki

"Arvo" ruokalevolla

"Alma" ja Olga

"Aatos" osaa jo istua ja laulaa :D

"Armi"

Pikku-"Aku"

"Aatu" ja Olga

"Alli", "Aapo", "Arvo", "Aune", "Asta" ja "Aatu"

lauantai 8. kesäkuuta 2013

Pentujen piipitystä

Vajaa viikko suurperheen äitinä takana ja ajatus ehkä alkanut vähän juoksemaan.
Pentujen painot lähtenyt huimaan nousuun ja toivotaan, että nousu jatkuu. Melkoisia "sähikäisiä" koko porukka. Olga on ollut olosuhteisiin nähden hyvässä kunnossa; yhden päivän heikommassa hapessa mutta nyt häntä heiluu ja hoitaa pentuja mainiosti. Ruokakin maistuu erittäin hyvin.
Kyllä kun tota pentukasaa katselee niin hikikarpalot nousee otsalle,  mutta päivä kerrallaan positiivisella asenteella :)
Nauratti (vielä) kun näytti ihan muurahaiskeolta kun alkoivat koko porukka liikehtimään yhtäaikaa.
Tällaista se varmaan olisi jos olisi kahdella nartulla pennut yhtäaikaa paitsi, että olisi kaksi äitiä niitä hoitamassa. Nyt koko orkesterin hoito jää yhdelle äidille. Onhan tossa pentuja kahden pentueen verran tai vaikka kolmenkin! Vaan on ne kyllä ihania tuhisijoita ja mikä tärkeintä kaikki ovat erittäin elinvoimaisia ja tasaisia <3

Porukka oli pakko jakaa kahteen leiriin jotta pysyy ajantasalla kuka on syönyt milloinkin ja muutenkin pentujen tarkkailu on helpompaa. Näin mennään ainakin siihen asti, että nähdään miten painot nousee ja miten ruoka riittää.

Muutama pennuista on varsinaisia Camel-boots kansalaisia, kokoajan menossa ja milloin ne löytyy mistäkin. Luonteenpiirre lienee tuokin, toimintakykyä löytyy :D
Aika tuntuu menevän siivillä näitä pieniä Rytmiryhmäläisiä hoitaessa ja seuratessa, päivät hurahtelee silmissä ja joka aamu pennut näyttää kasvaneen huimasti.

Hugo ja Danny on jo rauhoittuneet ja tottuneet piipitykseen. Alussa Hugolla oli hirveä huoli mitä pentuhuoneessa tapahtu ja pärjääkö Olga varmasti, minusta puhumattakaan. Isoisän rooli on raskas :)

Danny tosin on keksinyt, että voi käyttää tilaisuutta hyväksi kun mamma on kiireinen ja livahtaa omille teilleen heti kun silmä välttää. Ei pidättele aidat eikä mitkään. No nyt on poika ollut tarkemmassa valvonnassa ja katoamistemput on vähentyneet.

Tässä muutama tuore pentukuva :)

Pieni ja suuri


Kovin on pieni vielä

Melkein seitsemän veljestä

Uni maistuu

Osaan jo jumpata

Läheisyys lämmittää

Tyttöjen ruokahetki

Tyttöenergiaa

Pikku prinsessa